Narsisti ei ymmärrä vapautta

 Narsismi on hierarkisuutta, tietoista kontrolointia. Vapaus taas on tietoista epävarmuutta, sitä että ei olla varmoja lopputuloksesta. Se on ennustamista, toimimista epävarmuuden tilassa. Täysin hierarkiselle ihmiselle tällainen vapaus on mahdotonta.

Luulet tietäväsi mitä on vapaus, mutta Sinä et tiedä sitä. Tähän tulokseen olen tullut, kun olen analysoinut Sinua. Luulet etten tunne Sinua, kun en ole ikinä edes kuullut Sinusta. En tiedä nimeäsi, ikääsi, maata jossa asut, en ehkä ole ikinä edes kuullut kieltä jota puhut. Mutta minä tunnen Sinut. Olet niin muiden vastaavien kaltainen, joille on opetettu mitä vapaus on. Sen tiedän. Ja tiedän sen, että Sinä et tiedä mitä on vapaus. Ensinkään se ei ole Vapaus vaan vapaus. Se ei ole mahtipontista huutoa Vapauden puolesta. Eikä se ole epäitsekästä opettamista siitä, miten voit olla vapaa.

Vapaus on itsekästä ja epäitsekästä samanaikaisesti ja eriaikaisesti. Ja aina väliaikaisesti. Sinä etsit pysyviä totuuksia, uskot pysyviin totuuksiin. Mustavalkoinen ajattelu tarkoittaa sinulle, että ajattelee joko mustasti tai valkoisesti. Mutta siinä ajattelussa on virhe, mustavalkoinen tarkoittaa oikeammin, että samanaikaisesti ajattelet mustasti ja valkoisesti. Hierarkiset ihmiset ovat ottaneet sanan päinvastaiseen käyttöön mitä se tarkoittaa. Ja käyttävät sitä haukkumasanana muita vastaan. Tämä sama vääristymä ilmenee kaikkialla. Siksi tiedän ettet pysty ymmärtämään vapautta niin kauan, kun mielesi on tuon vääristymän vallassa.

Jos nyt ajattelet, että mitä vittua toi tyyppi sekoilee, niin se on hyvä merkki. Se on hyvä merkki, koska olet lukenut tähän saakka. "Normaali" ihminen olisi jo lopettanut tämän lukemisen ja palanut siihen turvalliseen kontrolliin. Ottanut vielä varmuudeksi sinisen pillerin, jotta pienikin epävarmuuden hetki unohtuu.

Sinä kaipaat turvallisuutta, yhteisöllisyyttä, jonkun joka kertoo sinulle mitä on totuus. Uskot että on jokin auktoriteetti joka tietää sen. Mutta juuri se auktoriteettisi on hierarkinen kontroloijasi, joka estää oman ymmärryksesi. Se auktoriteetti on äitisi, isäsi, kaverisi, yhteisösi, tv, netti. Se on se, johon sinulla on addikti. Siksi olet sekaisin. Siksi olet pystynyt lukemaan tähän asti, koska sekaisuutesi johtuu alitajuntasi huudosta, että tässä on jotain jonka päässäsi olevat kontrollit yrittävät kieltää. Alitajuntasi yrittää sanoa, että taistele vastaan, vapaudu kontrolleistasi. Mutta et sinä pysty. Et kuitenkaan pysty. Minä tiedän sen. Olen törmännyt niin moneen sinunkaltaiseen, samanlaiseen kuin Sinä.

En anna Sinulle toivoa. Sanot olevasi narsistin uhri. Sanot olevasi kaltoinkohdeltu. Väärin kohdeltu. Ettet ole saanut sitä mikä sinulle kuuluu. Olet uhri ja jonkun on autettava sinua. Uskot että olemalla yhä epäitsekkäämpi, tulet saavuttamaan muiden epäitsekkäiden hyväksynnän. Mutta mitä epäitsekkäämpi yrität olla, sitä sekavammaksi muutut. Koska ei ne seuraamasi auktoriteetit ole epäitsekkäitä vaan hierarkisia jotka sälyttävät tuskansa Sinun kontolle.

Kaikkeuden kaavastani auktoriteeteilla on kontrolli-voima-rehellisyys. Mutta heillä ei ole vapautta. Vapaalla ihmisellä kontrolli on aaltoilevaa tilanteen mukaan. Joustavaa. Hierarkisella ihmisellä kontrollisuhde on pysyvä tila. Heidän mieli ei ole joustava. He eivät pysty muuttumaan tilanteen mukaan. Kaikkeuden kaavastani he kieltävät heikkouden ja delegoivat sen muille.

Narsismin käsitettä olen miettinyt ja päätynyt siihen tulokseen, että Kaikkeuden kaavasta narsteilla on kontrolli-voima-rehellisyys-epärehellisyys. Narsisti siis pystyy tietoisesti valehtelemaan ja siten ymmärtämään myös sarkasmia. Tällainen narsisti ymmärtää jollain tasolla heikkoutensa, mutta yrittää päästä siitä eroon sälyttämällä sen muille, hovilleen. Tai ryhmänsä ulkopuolisille, jos se on mahdollista. Tällaiselta narsistilta puuttuu myös vapaus, mutta sen hän yrittää saada lisäämällä muiden kontrollointia. Kun narsisti on jossain saavuttanut ylärajansa eikä pysty enää parantamaan itseään, niin hän näkee ratkaisuksi muiden heikentämisen. Tämä on kupla-ajattelua ja edellyttää että parempia kilpailijoita ei pääse kuplan sisään. Tällainen on mielestäni varsinainen narsisti, jota narsistikirjat kuvaa, yksilöllinen narsisti. Narsistilla siis on jonkinlainen ymmärrys toimistaan ja hän ymmärtää tekevänsä toisille pahaa.

Toisenlainen narsisti on kollektiivinen narsisti. Yhteisöllinen narsisti. Näiltä puuttuu epärehellisyys eli he eivät edes ymmärrä satuttavansa toimilla muita. He eivät edes pysty kyseenalaistamaan toimiensa oikeellisuutta. He ovat omasta mielestä täysin rehellisiä ja omaavat totuuden. Ja tietävät mikä on kaikkien etu. Siksi he haluavat ja todella uskovat pystyvänsä pelastamaan maailman kunhan saavat kaikki muutettua kaltaisikseen. Ja jos joku menee pieleen, niin se johtuu muista. Tällaisia narsistikertymiä saa horjutettua ja ehkä palaamaan todellisuuteen, kun pystyy kysymään heidän oppiensa ristiriitaisuuksista. He eivät päästä kuplansa sisälle ulkopuolisia, koska se tekisi heistä epästabiileja. He haluavat että heitä vastaan hyökätään, koska silloin he voivat puolustautua, olla vapaustaistelijoita. He tarvitsevat aina ulkoisen vihollisen. Siten parempi tapa "hyökätä" tällaisia vastaan on sanoa, että saatte tehdä kuplanne sisällä mitä tahdotte, mutta jos tulette sanelemaan meille vaatimuksia, niin se edellyttää ensin keskinäistä vuoropuhelua. Keskustelua, väittelyä, argumentointia. Tällainen avoin ja tasa-arvoinen keskustelu ymmärtäväisempien kanssa on yksittäisille narsisteille sekä kollektiivisille narsistikertymille kauhistus, kun he menettäisivät auktoriteettiasemansa ylimmän totuuden tietäjinä.

Yksittäisnarsisti yleensä siis ymmärtää ettei hallitse kaikkea. Narsistin oikeaa ymmärrystä tukee ja pitää yllä se, että ympärillä on kriittisiä ihmisiä. Kun ketään ei enää kyseenalaista narsistia ja ympärillä on vain kuuliainen hovi, niin narsisti alkaa kadottaa ymmärrystään. Hänestä tulee yhä fanaattisempi. Hän ei enää epäile omaa oikeassaoloaan eli kadottaa päätöksiinsä sisältyvän epärehellisyyden. Ymmärrys kuitenkin edellyttää, että mikään päätös ei ole täysin rehellinen eli se on aina tehty vaillinnaisella informaatiolla. Täydellinen narsisti unohtaa tämän, siksi hän ei pysty korjaamaan suuntaa vaan jatkaa yhä fanaattisemmin sitä tietä. Siksi narsistia on vaikea havaita. Eli muuttuva ympäristö sparraa narsistia, ja samalla opettaa hänen taitavammaksi.

Kollektiiviset narsistit ovat menettäneet kyvyn epäillä yhteisönsä totuuksia. Siksi he muuttuvat fanaattisemmiksi, kun jokainen taputtaa toista selkään, että olet oikeassa. Tämä muuttuu vieläpä me-muodosta yksilö-muotoon. Että me olemme yksilöitä. Ulkopuolisen havainnoijan mielestä ne ovat toistensa klooneja. Mutta itse ne luulevat olevansa yksilöitä, joilla on täydellinen tietoisuus todellisuudesta. Tämä vääristymä on niin laajaa ja leviää. Paradoksaalisesti tähän on syynä tiedon lisääntyminen. Kun ihmisen ymmärrys ja aika ei riitä käsittelemään muuttuvan maailman uutta tietoa, niin jokin aivojen puolustusreaktio sammuttaa mahdollisuuden epäillä, tukahduttaa vapauden. Ja sen jälkeen narsisti tekee kaikkensa tukahduttaakseen myös ajattelun vapauden. Jopa tieteessä, jossa on ohjenuorana ollut ajattelun vapaus ja ajatus epäillä myös tutkimustuloksia. Ettei ole täysin pysyvää tutkittua tietoa.

Narsistit hyökkäävät ei-narsisteja vastaan vain kun ovat varmoja lopputuloksesta. He eivät siedä väärässä olemistaan. Tämän varmistamiseksi he sälyttävät toiminnan muille, jotta voivat sanoa ettei virhe johtunut heistä.

Narsistien uhreille on tukiryhmiä. Ne eivät pysty ratkaisemaan narsistien ongelmia vaan jatkavat sitä. Ongelma on jo niiden nimessä oleva uhri-sana. Ja sitten tuki-sana, joka viittaa tukija-tuettu -hierarkiaan. Narsistit juuri yrittävät saada muut uhriksi ja riippuvaisiksi heidän tuestaan. On myös vilpitöntä apua, en minä sitä. Mutta se vilpitön auttaja oikeasti yrittäisi saada ihmiset nousemaan omille jaloilleen. Vilpillinen auttaja on narsisti, joka haluaa uhrit omaksi hovikseen. Tuollainen auttaja voi olla myös vilpitön ja oikeasti haluta auttaa. Mutta kun ymmärrys ei riitä. Sellaiset ovat tuollaisia ylempänä mainitsemiani kollektiivisia narsisteja. Lopputulos on se, että narsistin uhri pysyy uhrina ja muiden tuen varassa elävänä. Kuten punavihreä hallituskin kannattajilleen tekee. Se vain sitoo heikot häkkiinsä odottamaan almuja. Kun ratkaisu pitäisi olla vapaus, että ihminen pääsisi jaloilleen ja omalla työllään yrittää parantaa omaa tilannettaan. Mutta hallitus kasaa sille tielle vain lisää esteitä. Ja pitää uhrit tuettuina uhreina. Sellaista on sosialismi. Sellaista on punavihreä ihmisistä huolehtiminen. Sadismia. Sadismia on punavihreän hallituksen toimet.

Sam Vaknin sanoi, narsismia ei ymmärrä usein edes hoitohenkilökunta. Käsittääkseni Vaknin tarkoituksella muotoili asian pehmeästi. Totuus on paljon karumpi. Psykologit ja vastaavat ovat lähes säännöllisesti yllä kuvatun kaltaisia kollektiivisia narsistin uhreja jotka käyttäytyvät narsistien tavoin. Heidän ymmärrystä rajoittaa kuplansa sisällä eläminen ja jopa tieteellisen ajattelun syrjäyttäminen kuplansa "totuuksilla". Sama on muissakin avustuksissa ja avustusjärjestöissä. Sosiaaliavustuksiin ja mielenterveyden ongelmiin on lisätty rahaa vuosikymmeniä ja mitä on saatu? Lisää ongelmia. Miksi ongelmat vain pahenevat? Syynä on nimenomaan se, että monesti lääketieteen, politiikan ja yhteiskunnan johtopaikatkin on täytetty narsistisella ymmärryksellä olevilla ihmisillä.