Tasa-arvomäärityksen ongelmia

 Kupla ja kuplan ulkopuoli. Eli hallinnoimamme alue ja sen ulkopuolinen alue. Kuplat lomittuvat, limittyvät, halkovat toisiaan sekä siirtyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Niinhän yksilötkin tekevät, reagoivat ulkopuoliseen, mutta elimistö automaattisesti ja aivot erityisesti pitävät tilanteen ennallaan tai muutoksessa vähintään yrittävät pysyä koossa. Keskusjohtoisessa yhteiskunnassa toimitaan samoin. Se mikä on yhteiskunnan, kuplan, yhteisön idea on se jota suojellaan, muut ovat vain hyödykkeitä sen toteuttamiseksi. Elimistön kokonaisuuden kannalta tärkeintä on pitää keskusjohto eli aivot kunnossa. Isot kollektiivit (kuplat) toimivat samoin joko löyhänä yksilöiden kollektiivina tai tiukkana keskusjohtoisena kollektiivina. Mitä kontroloidumpi kupla on, sitä vähemmän jää tilaa yksilöiden erilaisuudelle, ajattelulle, toiveille, mielihaluille. Ihmisen omat halut ja toiveet tuhoaisivat kuplan sääntöihin perustuvan hierarkisuuden. Sitä enemmän, mitä enemmän kupla on etääntynyt todellisuudesta.

Joten ihmisten tasa-arvo on mahdotonta. Ihmisillä on eri toiveita, nautinnonkohteita, suunnitelmia johtuen monista asioista, kuten sukupuolesta, iästä, kokemuksista, tietämyksestä ja myös siitä miten on nukkunut ja syönyt, millainen ilma on. Tasa-arvo toimii vain kuplan sisällä, jolloin täytyy olla tasa-arvon määrittäjä joka ristiriitatilanteissa kertoo mikä on oikea tasa-arvoinen tulkinta ja ikuinen totuus. Toinen vaihtoehto tasa-arvon toteutumiselle on, että kaikki ajattelevat, puhuvat, olevat ja nauttivat samoista asioista eli ovat toistensa klooneja. Näistä kahdesta jälkimmäisestä määrittelystä voisi käyttää nimitystä kommunistinen utopia, menneen Neuvostoliiton muistoa kunnioittaen, noin niinku joo. Ensimmäissessä kuplassa elettiin sosialismia, jonka piti olla johtaa kommunistiseen utopiaan (kommunistiseen kuplaan). Siksi sen varjolla sai tehdä pahoja asioita, koska lopullinen tarkoitus oli kuitenkin hyvä. Eli vaikkaa pahaa tehtiin, niin se tehtiin tosi hyvässä tarkoituksessa, kunnianhimoisessa tasa-arvon tavoittelussa.

Tuossa kahdessa kappaleessa perustelen, että tasa-arvo on järjetöntä. Se on mahdotonta. Se johtaa katastrofiin. Neuvostoliitossa se ei johtanut katastrofiin, koska se vaipui sitä ennen apatiaan. Syynä on se, että naiset ottivat sodan jälkeen yhteiskunnassa vetovastuun päivittäisistä toiminnoista. Toimivat samoin kuin miehet olivat toimineet aikaisemmin. Mutta evoluution on tehnyt miehille biologiassa sen, että naisille annetaan enemmän anteeksi kuin miehille. Siksi ongelmatapaukset vain sivuutetaan, lakaistaan maton alle ja sääntöjä täsmennetään, tarkennetaan sekä aletaan valvoa ja kontoroida tarkemmin, eli vapautta rajataan. Tämä on nimenomaan naisista johtuva ongelma. Heidän biologiassaan on saada ongelma nopeasti pois päiväjärjestyksestä, kuten kotona yhden lapsen itkiessä focus kiinnitetään itkun loppumiseen, ei siis varsinaisesti ongelman ratkaisemiseen. Ongelma ennen ratkesi automaattisesti kun biologia ja todellisuus veti lapsen kotikuplasta irti. Tämä on nimenomaan niiden kuplakollektiivien ongelma, joita hallitaan naisten (kotipiirin) säännöillä. 

Eli kun itse on 100 % sulautunut kuplan ajatusmaailmaan, niin yksilö ja yhteisö on sama. Tällainen ihminen ei kykene edes ajattelemaan "Onko kaikki hulluja", koska se tarkoittaisi myös itseään, sillä kuplan enemmistön tavat ja moraali on myös oma moraali. Samasta syystä tällainen 100 % kuplaihminen ei voi ajatella, että "olen varmasti hullu", koska se tarkoittaisi että myös kaikki muut (samassa kuplassa) on hulluja. Ratkaisu ajatteluun olisi tiedostaa elävänsä omassa kuplassa ja kuplan ulkopuolella on erilaista. Tällaista oli aikaisemmin kansallisvaltioiden ja yhteisöjen aikaan. Mutta nyt kun ei ole kuplan ulkopuolta, niin eletään vain yhden säännöstön alla. Ja sen pohjaksi on otettu kotikuplan perusta. Keskusjohtoinen (äiti) hallitsee ja kuplan sääntöjä noudattavat ovat tasa-arvoisia. Ne jotka noudattavat sääntöjä 100 % ovat tietysti tasa-arvoisimpia ja he ovat tästä syystä oikeutettu erityiskohteluun. Pitäväthän he järjestelmää yllä toimimalla kuplan säännöillä ja valvomalla että muutkin toimivat. Perheen isä käy välillä kuplan ulkopuolella tapaamassa muita ulkopuolisia, jossa ei noudateta 100 % perheen (kuplan) sääntöjä, joten isää ei siten hyväksytä perheen varsinaiseksi jäseneksi, jolla olisi puheoikeus. Hänen täytyy ymmärtää paikkansa olla sivussa ja puhua vain kun kysytään.

Tässä on myös vastaus ikiaikaiseen kysymykseen "Miksi Jeppe juo?". Se juo sen takia, että lähin ihminen (äiti tai vaimo tai paras kaveri) on 100 % yhden (kotikuplan) sääntöjä tarkasti noudattava ja Jeppe itse ei ole täysin aivopesty, jolloin alitajunta yrittää korjata tilannetta millä tahansa toiminnalla. Jotkut harrastavat liikuntaa kuten yksinjuoksua, kävelyä tai muita yksilölajeja. Joukkuelajeja haluavat olla itsensälaisessa yhteisössä. Tasa-arvonarsistit haluavat tuhota tuollaiset vapaasti rennoilla säännöillä ryhmittäytyneet vaatimalla tasa-arvosäännöstön ja muiden määritysten valvomista, jonka jälkeen aletaan näkemään ongelmia vähän kaikkialla. Näinhän tämä tasa-arvokeskustelu on edennyt. Lisää tasa-arvosääntöjä, lisää kontrollia ja valvontaa. Yhä ristiriitaisempia tasa-arvosääntöjä, jotka rikkovat keskenään yksinkertaisenkin logiikan sääntöjä.

Väitteeni tasa-arvosta on yksinkertainen ja sen tajuaa 6-vuotiaskin, jota ei ole aivopesty. Silti väitteeni kielletään eli ei pystytä myöntämään että tasa-arvo voi toimia vain löyhästi, ei tällä nykytyylillä jossa kuplan sisällä määritellään oikea tasa-arvo myös kuplan ulkopuolisille. Kun määrittelijä määrittelee toisen ajatukset, niin ollaan vahvassa hierarkiassa eli tasa-arvonvastaisessa tilassa. Tasa-arvo on niin täysin käsittämätön ajatus nykymuodossa. Se että se ajatus on valtavirtaa, osoittaa miten pahasti kaikki on aivopesty.

Kun suunnilleen kaikki toitottavat tasa-arvoa, niin jos minä olen tasa-arvoinen niiden kanssa, jotka tasa-arvoa määrittelevät, niin onko minulla tasa-arvoinen oikeus saada vastauksia tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin edes niiltä tahoilta, jotka saavat palkkaa siitä tiedottamalla? Vai onko minulla tasa-arvossanne varattu vain kuuntelijan paikka eikä lainkaan puheoikeutta? Jos näin on, niin se määritys ei koske minua, sillä enhän elä kuplassanne vaan kuplanne ulkopuolella, jossa on todellisuuskin edes joiltain osin mukana.