Narsistikertymän syntytapa

Evoluution näkökulmasta on pohdittu, mitä hyötyä on saatu isoäidistä synnytysiän jälkeen, kun ei enää voi jälkeläisiä tehdä. On ajateltu, että perhe on saanut hyötyä isoäidin tiedoista, kun myös fyysinen toimintakyky on rajoittunut. Tästä epäilemättä on ollut etua. Mutta tuo ei ole kuitenkaan oleellisin eikä varsinainen hyöty. Varsinainen hyöty on tullut siitä, että perheissä suorittavalla portaalla (äidillä) on ollut aina valvojina isoisä ja isoäiti. Näin valta on jakaantunut, eikä perheen äiti ole saanut täydellistä hallintaa eikä muuttunut diktaattoriksi perheessä.

Olemme nähneet mitä ongelmia Hitlerin ja Stalin kaltaisista yksinvaltiaista muodostuu, kun vastavoimaa ei ole. Sama yksinvaltaisuus on ollut nähtävissä monissa uskonnollisissa yhteisöissä, yhdistyksissä ja myös ns. "hyvissä yhteisöissä". Ongelma on tuo mekanismi, jossa täydellinen valta toimii ilman vastakritiikkiä. Ilman opposisiota.

Emme kuitenkaan ole ymmärtäneet, että sama yksinvaltainen mekanismi toimii perheissä, jossa täydellinen valta jää yhden henkilön tai samanmielisten varaan. Kun isovanhemmat eivät ole perheissä mukana, niin isän poissaollessa äidillä ei ole valvojaa. Kun äidin ymmärrys on rajoittunut omaan kuplaansa, niin hän perhettään hallitessaan vähitellen muuttuu diktaattoriseksi itsevaltiaaksi Hitlerin ja Stalinin tapaan. Hän alistaa lapsensa oman totuutensa piiriin. Kodin ja lähiympäristön piiriin, jossa samanmieliset muut äidit vahvistavat hänen toimintatapansa oikeellisuuden eikä kukaan enää saa esittää kritiikkiä.

Tämä diktaattorimekanismi on havaittavissa Suomessa. Äidit ovat perheissä saaneet diktaattorivallan eli muuttuneet narsisteiksi. Sitten tällaiset äidit yhdistyvät toisiin samanmielisiin ja siitä tulee omassa todellisuussa elävä narsistikertymä. Eli kun samanmieliset narsistit yhtyvät suuremmaksi joukoksi, siitä tulee narsistikertymä. Uskonnollisen tai sosialismin tai muun diktaattorimaan tapainen täydellisen totuuden hallitsija. He haluavat täyllisen vallan, ymmärtämättä sitä edes itse. He elävät omassa väärässä todellisuudessa siitä, että toimivat oikein yhteisönsä ja ihmisten hyväksi. Ja ongelmien syy on aina ulkopuolinen, joka ei ole tiedostanut heidän oikeanmukaista hallintatapaansa. Feministit ovat tällaisesta hyvä (tai paha) esimerkki. Kun joku asia ei onnistu, niin se johtuu jostain muusta eli miehistä ja niistä naisista, joilla vielä on jonkinlainen ymmärrys tallella. Siksi feministikuplissa ja vastaavissa on sosialismin tavoin aivopesty kaikki ajattelemaan saman "totuuden" määrittelemällä "oikeanmukaisuuden" tavalla. Jos jotain ei ole saatu aivopestyä, niin hänet on eristetty ja karkotettu. Lopputuloksena on täysin omassa kuplassa elävät, kuten Suomen punavihreästä hallituksesta on nähtävissä. Ja sama on nähtävissä EU:ssa. Ongelmia ei saada ratkaistua, koska ymmärrys on puuttellista. Ratkaisuna on aina vain tiukempi kontrolli opin oikeellisuudesta. Ratkaisut aiheuttavat aina uusia ongelmia. Ja kuplassa nähdään edelleen aina syylliseksi ne, jotka eivät ole iskostaneet ryhmän oppia täydellisesti.

Lasten autistinen käyttäytyminen, itsemurhat, häiriökäyttäyminen ja henkiset ongelmat johtuvat tuosta. Äiti tuhoaa lasten vapaan tahdon, koska äidin ymmärrys ei riitä siihen, että voisi olla sellaista, jota hän ei tee tai ajattele. Että voisi olla vapautta. Tämä narsismi etenee sukupolvelta toiselle ja siirtyy lapsille. Siksi lapsilta on kadonnut ilo eivätkä he aikuisena edes ymmärrä mitä onnellisuuden tunne on, kun tunteet on tukahdutettu. Äiti on opettanut lapsille mitä tunteita saa olla eli vain niitä jotka diktaattori hyväksyy. Ensin äiti tuhoaa lapsen tunteet ja vapaan tahdon, sitten hän alkaa opettamaan niitä "oikein". Samaa "oikeiden tunteiden" opettamista käyttää Pohjois-Korea, jossa ihmisten täytyy tuntea samat ilot ja surut kuin valtion johtaja. Itkeä samoja asioita. Surra samoja asioita. Lapsi ei saa kuitenkaan surra tai iloita niiden kanssa, jotka äiti on määrittänyt ulkopuolisiksi, sillä se vähentäisi äidin yksinvaltiutta. Tällaisia on ne, joiden mieli on vapaa ja jotka ymmärtävät että ihmiset ovat erilaisia ajattelultaan. Siksi äiti eristää lapsen ei-narsistisesta isästään, jotta kukaan ei kyseenalaista hänen oikeutta hallita lapsiaan. Isä saa jäädä perheeseen vain jos äiti on saanut hänet aivopestuä narsistiksi tai hänestä on taloudellista tai muuta hyötyä esim. ystäväpiirin hankkimiseksi. Ja kun lähipiiri on samanlainen narsistikertymä, niin kukaan ei kyseenalaista tuota. Lopputuloksena on mielen ongelmista kärsiviä lapsia, jotka eivät pysty tajuamaan että ongelmien syy on äiti, tuo kodin lempeä ruuanlaittaja ja huolenpitäjä. Samalla tavalla kuin Pohjois-Koreassa ei tajuta syyllisen olevan valtiojohto, tuo kansalaisten lempeä huolenpitäjä ja ainoa ystävä. Eikä EU:ssa tajuta syyllisen olevan EU:n johto, tuo kansalaisten lempeä huolenpitäjä ja rauhan tae.

Pääministeri Sanna Marin on hyvä esimerkki tällaisesta narsistisessa diktatuurissa, lespoperheessä eläneestä lapsesta. Hänen tunnekäsittely ja ymmärrys on lapsena ensin tuhottu ja sitten rakennettu uudelleen, jolloin hänestä on tullut robottimainen vaillinnaisella ymmärryksellä varustettu kontrollifriikki. Onko Sanna narsisti vai vain narsistin uhri. Ero on siinä, pystyykö hän ymmärtämään tämän tekstin ja onko hänelle edes joskus tullut sekunniksi mieleen, että jokin on vialla, mutta ei ymmärrä mitä. Silloin hänellä on mahdollista eheytyä takaisin ihmiseksi. Samoin monilla punavihreiden äänestäjillä on mahdollista eheytyä takaisin ihmisiksi. Sitä minä haluan, että ihmiset saisivat ihmisyyden takaisin, saisivat ymmärryksensä takaisin. Sen lapsenomaisen ilon ja ihmettelyn sekä vapauden kysyä ja epäillä ns. pysyviä totuuksia.